Rahkasammalmättäillä
kesäinen kosketus tuulen
hopeisia hahtuvia voiko leijua
keveää siipien havinaa kuulen
sydämeni kutsuu keijua
tanssimaan kanssani
yli suon
ole hetki rakkaimpani
siipiesi kärjistä mettä juon
silloin punehtuu rahkasammalkin
vienosti paisteessa päivän
nielaisen kurkkuun kuin karkin
kokonaisen sateenkaaren häivän
välkkyvää auringon kiloa
tummalla metsälammella
kevyiden keijujen iloa
lapsen silmillä ammenna
- auringon hohtavaa
hopeista rakkautta.
-Pekka

















































































